Hiljaisuus

Aistit ovat tärkeitä meille kaikille. Hahmotamme aistien avulla itsemme ja ympäristömme. On vaikea edes kuvitella elämää, jossa ei olisi minkäänlaisia aistikokemuksia. Joskus aistit kuitenkin ylikuormittuvat. Meteli ja sekava ympäristö vaikeuttavat keskittymistä. Hermostuttaa ja ärsyttää. Jos stressitaso on muista syistä koholla, tavallista vähempikin aistikuormitus saa olon levottomaksi.

Joskus on hetkiä, jolloin vain on liian herkkä kaikelle. Bussissa itkevän vieraan lapsen äänessä on koko maailman suru, jota ei jaksaisi kuunnella. Auringonvalo työntyy verkkokalvoille aivan liian julmana. Ei halua haistaa lumen alta paljastunutta löyhkää. Vaatteiden saumat hiertävät. Eikä kuitenkaan voi vain juosta pois.

Melu on usein se vaikein. Melulla on tutkitustikin lukuisia haitallisia vaikutuksia terveyteemme. Äänen mieltäminen häiritseväksi meluksi on kuitenkin hyvin yksilöllistä. Äänen epämiellyttävyyskynnys on eri ihmisillä erilainen. (Minä olen se herkkäkorva, joka istuu kuulosuojaimet päässä rock-konserteissa.)

Tutkijat uskovat, että kova ääni toimii eräänlaisena vaarasignaalina, joka kytkee elimistön stressireaktion päälle. Melu nostaa verenpainetta ja aiheuttaa unihäiriöitä. Se jopa lisää sepelvaltimotaudin ja sydäninfarktin riskiä.

Vastalääke on onneksi olemassa. Jo muutaman minuutin oleskelu rauhallisessa metsässä alentaa verenpainetta ja lievittää stressiä muutenkin. Kirjasto on mukava paikka, kuten myös meren tai järven ranta. Moni meistä rauhoittuu oman kotinsa rauhassa. Vaikka mielen tyynnyttämisen taitoa voi opetella missä tahansa, hiljaisuudessa se on vaivattominta. Hiljaisuus herkistää. Hiljaisuus hoitaa.

Kokonaisvaltaisimmin aisteja voi lepuuttaa kelluntatankissa.

***

Terveisin

Kati