Erään kellunnan anatomia

Vaatteet pois. Suihkuun. Korvatulpat korviin. Tuohon kissan kynnen jättämään naarmuun vähän vaseliinia. Kelluntatankin kansi auki. Ah. Lämpö. Loiskis. Kansi kiinni. Selälleen. Aallot kohisee. Valojen värit vaihtuu. Sininen on mukava.

Selkä vähän jumissa. Rentoudu nyt! Valot pois. Pimeää. Miten kädet tänään? Niskan takana hyvä. Vai pään yläpuolella?  Rauhoitu. Kuuntele nyt vaan tuota aaltojen ääntä. Aallot on hyviä. Ride the wave.

Mitä tarvitaan kaupasta? Mä haluan pizzaa. Millä nää ajatukset saa hiljenemään? Olisko joku mantra hyvä? Nyt ne aallot muuten hiljeni.

Haa, selkä on parempi. Lihakset jotenkin aukeaa. Päästää irti. Miten päästää irti kaikesta siitä, mikä ei enää ole tarpeen? Onkohan luettu tarpeeksi elämäntaito-oppaita? Hengitä. Keskity nyt vaikka vaan siihen hengitykseen.

Pitäiskö käydä joskus kampaajalla? Vähän väsyttää tää ainainen ’keski-ikäinen Neitsyt Maria’ -look.

Äh. Sisäänhengitys. Uloshengitys.

Mitkä ne taas oli ne leopardin ja jaguaarin täplien erot? Ai niin.

Kiva olla vedessä. Vedessä voisi olla kaloja. Lahnoja. Ahvenia. Mää ole ahvena! Mää ole hiilest tehty ahvena. Tai ehkä en. Merilevää voisin olla.

Onko mun silmät auki vai kiinni? Onko sillä väliä? Joka tapauksessa silmien edessä on musta sametti. Yötaivas.

Lämpö muuttuu pehmeydeksi. Neste ilmaksi. Ilma nesteeksi. Kaikki liukenee.

Hengitys. Sydämenlyönnit.

 

hen

gi

tys

 

sy

men

lyön

nit

 

Aallot. Miten ne nyt jo tulee?

Valot päälle. Värikylpy. ”Your session is over” sanoo naisääni. Okey.

Pois tankista. Korvatulpat pois korvista. Suihku. Missä pyyhe? Vaatteet. Janottaa vähän. Pitäiskö tätä tukkaa föönata?

Ikkunoiden takana on valoa. Mun silmät on auki.

 

***

Terveisin

Kati