Blogin aloitus

–    Mä alottaisin tän blogin näin: ”Rakkaat asiakkaat.”
–    Ei noin voi sanoa. Ei asiakkaat voi olla ”rakkaita”.
–    Miksei voi?
–    Asiakas on määritelmällisesti joku, joka maksaa sulle jostakin tuotteesta tai palvelusta.
–    Joo-o, mä ymmärrän. Mut miksen mä vois rakastaa mun asiakkaita?
–    Miks hitossa sun pitäis rakastaa sun asiakkaita? Suoraan sanottuna kuulostaa vähän pervolta.
–    Jos mä haluun palvella mun asiakkaita yhtä hyvin kun jos ne olis mun ystäviä tai perhettä, ni eiks mun sillon täydy jollain tavalla rakastaa niitä?
(epäuskoinen naurahdus)
–    Aiot sä sanoo sun asiakkailles että ”hei, tulkaa Kellumoon, mä rakastan teitä kaikkia”?
(tauko)
–    Olisko se susta vähän outoa?
–    No ehkä vähän.
–    No hyvä.
–    Mitä hyvä?
–    Sit mä sanon niille just niin.
–    No, onnee sit vaan sun bisnekselle.
–    Kiitos, sitäkin tarvitaan.
–    Ja mitä muuta? Aa, sä odotat et sun asiakkaat rakastaa sua!
(vaivaantunut naurahdus)
–    Saa ne kai muakin rakastaa, mut mä luulen et aika harva olis valmis maksamaan siitä kokemuksesta.
–    Mistä sä sit kuvittelet et joku haluis jotain maksaa? Tällasina aikoina. Et sä oo huomannu et nyt on hirvee taantuma. Tosi paha. Ihmiset maksaa vaan sellasista asioista, jotka on niille ehdottoman välttämättömiä.
(tauko, miettii)
–    Toi on ehkä totta. Mähän en tosiaan myy leipää tai toppatakkeja.
(tauko, miettii)
–    Pitäiskö sun vielä miettii tota sun konseptia?
–    Mä kyl jostain syystä uskon tähän ite aika vahvasti.
–    Miettisit nyt vielä. Talvikin on tulossa. Kaikki tarvii esimerkiks lämpökerrastoja. Vielähän sä ehtisit muuttaa sun konseptia.
–    En mä kyl taida enää ehtiä.
–    ”Syvärentoutuskeskus…” Eihän semmosia oo olemassakaan!
–    Kohta on.

Kellumo avautuu torstaina 1. lokakuuta. Toivottavasti mä näen sutkin siellä.
Lämmöllä, Teppo